Kirjastoa elävöittämässä

Vaikka kirjastoa ei olekaan suunniteltu taidenäyttelypaikaksi, voi se kuitenkin osoittautua yllättävän hyväksi oppilastöiden esittelyyn. Tänä vuonna Valkeakosken pääkirjaston valtasivat kuuden kuvataidekouluryhmän teokset. 6-8-vuotiaiden puumaalaukset ripustettiin roikkumaan katosta. 

 6-vuotiaiden kollaasinaamat pääsivät pahvilaatikkojen kylkiin hyllyjen päälle. Hauska oivallus oli ottaa kirjaston käsinukketeline 6-8-vuotiaiden tekemien paperimassapöllöjen istumapuuksi. 

Valaistu vitriini oli juuri sopiva paikka 10-vuotiaiden purkkilaivoille. 13-vuotiaiden piirustus-maalaus-työpajalaisten spraymaalaukset ripustettiin tiiviiseen rykelmään isoon sermiin, joka mahtui kirjaston ala-aulaan.

Kirjaston lastenosastolle jää myös pysyvämpiä jälkiä lasten luomisvoimasta. Kirjaston taholta tuli toive, että kuvataidekoululaiset tekisivät kirjojen teemojen mukaisia hyllynpaikkamerkkejä. 

Tartuin haasteeseen 10-vuotiaiden ja 13-vuotiaiden oppilaiden kanssa. Ympäri lastenosastoa sijoitettavissa merkeissä piti olla jokin yhteinen nimittäjä. Koska kiinnostava kirja houkuttelee istumaan alas, päätin, että keskittyisimme tekemään tuoleja. Ideana oli, että kukin oppilas suunnittelisi ja toteuttaisi yhden pikkuisen lukutuolin haluamiensa kirjojen hyllyyn. Muotoilussa tai kuosissa tuli näkyä se, millaisia kirjoja tuoli edusti.

Kävimme yhdessä läpi sitä, mitä kirjastoluokkia on olemassa ja millaisia kirjoja ne kätkevät sisälleen. Materiaaliksi valikoitui paperimassa, sillä kaikkien ulottuvilla olevan esineen oli oltava muodoiltaan melko yksinkertainen, kevyt, kestävä sekä myös vaaraton mahdollisen putoamisen varalta. Kestävyyttä tuoleihin toi maitotölkistä leikelty runko, jota vielä vahvistettiin rautalangalla. Paperimassakerroksen ja maalaamisen tai paperilla päällystämisen jälkeen tuolit vielä lakattiin. Pinnasta tuli kova ja helposti puhdistettava.

Rungon rakentamisen jälkeen tuolit heräsivät eloon. Yksi sai kylkeensä Aku Ankkaa, yksi laastaria, yhteen kasvoi puunlehtiä. Eräästä tuli jännitystuoli, joka sai verivanoja kuumaliiman avulla.

Tuoleista tuli fantasiatuoleja, jotka tarjoavat lukutoukalle pienen pysähdysetapin hyllyviidakossa.

Teksti ja kuvat: Petra Heikkilä-Perkiö

Leikin varjolla

Vaikka nykypäivänä kuvankäsittely on tietokoneella jo pientenkin lasten kanssa mahdollista, on hyvä pitää mielessä, että myös perinteisellä piirtoheittimellä ja leikkaa-liimaa-metodillakin saa luotua vaikuttavia koko seinän näkymiä. 

Kalvoheijastustehtävää tehtiin kahden 6-vuotiaiden ryhmän ja yhden 8-vuotiaiden ryhmän kanssa. Tarkoituksena oli, että oppilaat luovat värillisistä kalvoista hahmon, joka heijastetaan piirtoheittimellä seinälle. 

Kalvoihin pystyi yhdistämään vaikkapa kakkupaperia. Yksityiskohtia sai lisättyä tussilla. Hahmon luomisen ohessa tehtiin huomioita siitä, miten seinälle heijastettavaan hahmoon saa näkymään halutut asiat. Oppilaat havaitsivat, että kynällä paperiin piirretyt viivat eivät näkyneet heijastuksessa, joten ilmeitä sai tarvittaessa esiin reikiä leikkaamalla.

Tehtävä oli hyvä esimerkki projektista, joka kasvoi pienestä ideasta isommaksi ja vuorovaikutuksellisemmaksi. Alunperin oli tarkoitus tutkia vain koon muutoksen ja heijastuksen vaikutuksia sekä värien sekoituksia, mutta oppilaat näyttivät heti ensimmäisten kokeiluiden ilmestyttyä seinälle, miten jännittävää on mennä kuvaan mukaan, halata tai tavoitella hahmoa, värjäytyä hahmon väriseksi. 

Niinpä oli selvää, että tekijän ja hahmon oli päästävä yhteiskuvaan. Jokainen sai miettiä, millä tavalla haluaa hahmonsa kanssa kuvassa olla. Tuli hyppyjä, koiraratsastusta, mekkokokeiluja, taistelukuvia ja monia muita jännittäviä kohtaamisia. 

Teksti ja kuvat: Petra Heikkilä-Perkiö

Fantasiapuita Gustav Klimtin innoittamana

Vietimme  kolmen 6-8-vuotiaiden ryhmän kanssa kaksi opintokertaa fantasiapuiden parissa. Tutkailimme  sata vuotta sitten eläneen taidemaalari Gustav Klimtin koristeellista Elämänpuu-maalausta.

Sitten oli aika suunnitella oma puu, jossa sai jäljitellä Klimtin puun tyyliä. Luonnoksia tehdessä opittiin uusi sana: spiraali. Jotkut muistivat sanan jumpasta, mutta nyt tehtiinkin spiraaleja kynällä.  Pahvi maalattiin pohjamaalilla ja sen kuivuttua taustavärilllä.
Tarkoitus oli maalata niukan paletin maalaus, jossa käytetään Klimtinkin maalauksissa toistuvia värejä, kuten mustaa, valkoista, kultaista ja punaista. – Hei ope, tuollahan on hyllyllä muitakin värejä, huomasi eräs oppilas. Muut värit pysyivät hyllyllä. Joskus vähemmän on enemmän.

Toisen opintokerran maalaushetkeä varten olin annostellut akryylivärit maitotölkeistä leikatuille pikkupaleteille. Näin värit pysyivät pitkään puhtaana ja värejä oli tarvittaessa helppo kierrättää luokassa. Oppilaat maalasivat maalaustelineillä, jolloin pienikin oppilas sai otettua 60 x 42 cm kokoisen pohjan haltuun. Toinen 6-vuotiaiden ryhmä teki neliömäisiä 42 x 42 cm kokoisia maalauksia.

Luonnos teipattiin lähelle pientä maalaria. Sen avulla saattoi muistella, mitä oli aikonut maalata, mutta maalaushetkessä sai tulla myös uusia ideoita mieleen. Joskus sama kokeilunhalu iski koko ryhmään. Yksi 6-vuotias halusi testata, voiko akryyliväriä käyttää kuten sormiväriä. Kokeilija sai käsiinsä kumihanskat ja pian kaikki muutkin halusivat kokeilla.

Puumaalausten aikana opittiin myös erikokoisten siveltimien käyttöä ja sitä, miten pintaa voi rakentaa vaikkapa pilkuilla tai värikerroksilla.

Tunnelma ryhmissä oli innostunut. Valmiissa maalauksissa näkyy jokaisen oma, persoonallinen ote.

Teksti ja kuvat: Petra Heikkilä-Perkiö